Mitä Kennelliitto tekee jalostusongelmien vähentämiseksi?

Katariina Mäki
MMT, jalostusagronomi
Suomen Kennelliitto

Pennunostaja, muista nämä

· Selvitä valmiutesi koiran omistamiseen sekä sinulle sopiva rotu Kennelliiton Koiranomistajan peruskurssista netistä.

· Jos ostat rotukoiran, varmista että se on rekisteröity.

· Lue rodun jalostuksen tavoiteohjelma tarkkaan. Varmista, että pennun vanhemmat täyttävät ohjelman suositukset. Kaikki jalostuskriteerit eivät ole mukana PEVISA-ohjelmassa.

· Jos ostat monirotuisen koiran, varmista, että sen vanhemmat ovat terveitä. Hanki koiralle tunnistusmerkintä ja rekisteröi tieto merkinnästä sekä yhteystietosi esimerkiksi Kennelliittoon.

· Ilmoita rotukoirasi sairauksista rotuyhdistykseen ja/tai –järjestöön ja täytä myös Kennelliiton terveyskysely.

· Täytä Kennelliiton terveyskysely myös monirotuisesta koirasta.

· Kun koirasi kuolee, ilmoita siitäkin rodun yhdistyksiin sekä Kennelliittoon.

Voit omalla toiminnallasi vaikuttaa siihen, millaisia pentuja kasvattajat kasvattavat. Omalla toiminnallasi voit tukea koirien hyvinvointiin panostavia kasvattajia ja varmistaa, että myös Kennelliiton ja rotuyhdistysten toimet ovat mahdollisimman tehokkaita.

Koiranjalostuksen työnjako

Mutta katsotaan ensin hieman taustaa. Miten koiranjalostusta ohjataan Kennelliitossa?

Suuntaviivat koirien jalostukseen ja sen ohjaukseen määritellään Kennelliiton yleisessä, kaikkia rotuja koskevassa jalostusstrategiassa. Jalostusstrategiaa täydentävä tavoiteohjelma taas ohjeistaa yksityiskohtaisesti millaisia koiria jalostukseen suositellaan käytettävän, jotta tuloksena ovat mahdollisimman terveet ja hyväluonteiset pennut. Pentujen vanhempien tulee olla terveitä eikä niillä saa olla arkielämää haittaavia vaivoja tai ominaisuuksia. Jalostuksessa tulee välttää yhdistelmiä, joilla olemassa olevan tiedon mukaan on keskimääräistä suurempi riski periyttää hyvinvointia ja elinikää alentavia vikoja ja sairauksia.

Jalostusstrategiaan liittyen ja sen periaatteita mukaillen Kennelliitto on ottanut kantaa eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen sekä ehdottanut uuteen lakiin jalostusta koskevia kohtia. Kannanotossaan Kennelliitto haluaa korostaa jalostusvalintojen merkitystä koirien hyvinvoinnille ja toivoo, että jalostuksellisille toimenpiteille muodostuu riittävä painoarvo myös eläinsuojelulaissa.

Rotujärjestöt ja niiden alaiset rotua harrastavat yhdistykset vastaavat omien rotujensa jalostuksesta. Ne laativat roduilleen jalostuksen tavoiteohjelmat sekä niihin perustuvat pentujen kantakirjarekisteröinnin kriteerit (PEVISA-ohjelma). Ohjelmat ja kriteerit tarkastetaan ja hyväksytään Kennelliitossa.

Koirien perinnölliset ongelmat

Kennelliiton jalostusstrategia listaa koirien terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät jalostustavoitteet seuraavasti:

· Luonne- ja käyttöominaisuuksien säilyttäminen ja parantaminen

· Perinnöllisten sairauksien ja ongelmien vähentäminen

· Rotutyypilliseen ulkomuotoon liittyvien terveydellisten ongelmien sekä tiineyteen ja synnytykseen liittyvien ongelmien ehkäisy ja vähentäminen

· Pienen jalostuspohjan aiheuttamien ongelmien ehkäisy ja vähentäminen.

Kun listaa lukee käänteisessä muodossa, päästään koirien tärkeimpien perinnöllisten ongelmien äärelle. Liioitellut ulkomuotopiirteet, jotka estävät normaalin koiranelämän. Arkuuden lisääntyminen. Pienen jalostuspohjan aiheuttama perinnöllisten ongelmien kasautuminen. Näiden esiintymistä pitäisi välttää kaikissa roduissa, ja vähentää niissä, joissa ne ovat päässeet ongelmaksi asti.

Vaikka kirjoitan jalostuksen ongelmista, pitää kuitenkin muistaa, että suurimmat ongelmat ovat pääsääntöisesti kasautuneet tiettyihin rotuihin. Monissa roduissa tilanne on tällä hetkellä niin hyvä, ettei erityisiä toimenpiteitä tarvita. Kaikissa roduissa pitäisi kuitenkin jatkuvasti varmistaa, ettei mikään perinnöllinen ongelma pääse yleistymään.

Ole valveutunut, kun hankit (rotu)koiraa

Jos hankit rotukoiran, varmista, että se on rekisteröity ja että sen vanhemmat täyttävät rodun terveys- ja luonnesuositukset. Kennelliiton ja rotujärjestöjen terveys- ja jalostusohjelmat toimivat vain rekisteröityjen rotukoirien kohdalla. Samojen periaatteiden tulisi kuitenkin koskea kaikkia koiria, riippumatta rekisteröinnistä, rodusta, roduttomuudesta tai monirotuisuudesta. Jos hankit monirotuisen koiran, varmista, että sen vanhemmat on tutkittu vanhempaisroduissa tyypillisesti esiintyvien perinnöllisten sairauksien varalta. Esimerkiksi kahden lonkkavikaisen koiran yhdistelmä tuottaa todennäköisesti sairaita jälkeläisiä. Monirotuisuus ei yksinään takaa terveyttä.

Rekisteröimättömien halpapentujen tuonti on joissakin suosiotaan viime aikoina rajusti kasvattaneissa roduissa lisääntynyt. Ulkomailta salakuljetetaan kokonaisia rekisteröimättömiä pentueita, valitettavasti usein huonoista oloista. Pennut saattavat olla sairaita jo ostohetkellä. Ne on usein myös vierotettu emästään ja pentuesisaruksistaan liian aikaisin, mikä voi johtaa luonne-, käytös- ja hyvinvointiongelmiin.

Rotukoiran rekisteröimättömyyteen ei ole olemassa hyväksyttävää syytä. Syyksi ei kelpaa, että koira on vain kotikoira eikä sen kanssa käydä näyttelyissä. Terveys ja hyvä luonne ovat tärkeimmät ominaisuudet myös kotikoiralle! Suurin osa näyttelykoiristakin on muuten ihan tavallisia kotikoiria.

Rotukoiran rekisteröimättömyys saattaa johtaa pentutehtaan jäljille. Älä tue pentutehtailua! Yleisimmät syyt rekisteröimättömyyteen ovat:

· koiran emää pennutetaan liian tiheästi

· koiran vanhempia ei ole tutkittu rodun perinnöllisten terveysongelmien varalta

· koiran vanhempien terveystulokset eivät ole tarpeeksi hyviä pentujen rekisteröintiin

· koiran vanhemmat eivät ole käyneet luonnetestissä tai -kuvauksessa (koskee esim. rottweileria).

Näissäkin tapauksissa koira voidaan rekisteröidä Kennelliiton ylläpitämään EJ- eli Ei jalostukseen –rekisteriin. EJ-rekisteröidyn koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä ollenkaan. Jos ostat EJ-rekisteriin merkityn koiran, ota etukäteen selvää EJ-rekisteröinnin syistä. Kasvattaja voi myös vapaaehtoisesti merkitä pennun EJ-rekisteriin, jos siinä on hänen mielestään jalostuskäytön estävä perinnöllinen vika. Tällainen koira soveltuu kuitenkin yleensä hyvin lemmikkikoiraksi.

Kennelliitto ajaa yhdessä muiden eläinasiajärjestöjen kanssa kaikkien koirien pakollista tunnistusmerkintää, joka auttaisi myös koirien alkuperän ja pentutehtaiden jäljittämisessä. Lisätietoa koiran hankinnasta saat Kennelliiton koiranomistajan peruskurssista.

Rekisteröinti Kennelliiton kantakirjarekisteriin (FI- tai ER-rekisteri) takaa, että pentueen vanhemmat täyttävät minimivaatimukset. Minimivaatimuksia ovat Kennelliiton koirarekisteriohjeen rajoitukset esimerkiksi nartun pentueiden maksimilukumäärästä (5), sekä rodun mahdolliset PEVISA-ohjelman vaatimukset. Varmista, että yhdistelmä täyttää näiden lisäksi myös rodun harrastajien yhdessä päättämät jalostussuositukset. Jalostussuositukset sisältyvät rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan.

Toivon, että myös koirien rekisteröintikäytännöt muuttuvat tulevaisuudessa avoimemmiksi ja suvaitsevammiksi. Tämä auttaisi terveiden rotukoirien jalostusta. Tunnistusmerkitty monirotuinen tai rekisteröimätön koira voidaan jo nyt ilmoittaa Kennelliiton tunnistusmerkintä- ja omistajarekisteriin (FIX-rekisteri). Merkintä rekisterissä helpottaa omistajan tavoittamista koiran katoamistilanteessa. FIX-rekisteriin merkityn koiran kanssa voi myös osallistua joihinkin virallisiin kilpailuihin ja kokeisiin. Tulevaisuudessa näille koirille kannattaisi tallentaa myös polveutumistietoja ja terveystutkimustuloksia. Jo tehdyistä, mutta rekisteröimättömistä roturisteytyksistä saataisiin näin tietoa, jota voitaisiin hyödyntää, kun kyseisille roduille valitaan roturisteytykseen sopivaa vierasta rotua. Kun polveutuminen ja ominaisuudet olisivat tiedossa, voitaisiin hyviä, rodunomaisia risteytyskoiria jopa ottaa rodun kantakirjaan. Näin populaatiot olisivat avoimempia, ja pienen populaation aiheuttamia ongelmia voitaisiin paremmin välttää.

Jalostuksen tavoiteohjelma antaa tietoa rodusta ja vaatimuksista jalostuskoirille

Jos hankit rotukoiran, tutustu rodun jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO) etukäteen. Rotujen JTO:t ovat luettavissa Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä.

JTO antaa tietoa rodun luonneominaisuuksista, terveystilanteesta ja jalostuksesta. Se sisältää rotujärjestössä yhteisesti päätetyt jalostustavoitteet sekä suositukset jalostuskoirille esimerkiksi terveystarkastusten suhteen.

JTO on jaettu osioihin jalostuksen osa-alueiden mukaisesti. Populaatio-osion tarkoitus on arvioida rodun jalostuspohjan laajuutta. Pienen jalostuspohjan aiheuttamat ongelmat ovat useimmiten seurausta suosittujen jalostusurosten tai sukujen suuresta jälkeläismäärästä. Ihannetilanteessa jalostukseen käytetään koiria tasaisesti rodun kaikista sukulinjoista. Jokainen yksilö kantaa perimässään haitallisia mutaatioita, jotka suuren jälkeläismäärän myötä leviävät vähitellen koko rotuun.

Älä ota koiraa yhdistelmästä, jossa isällä on selvästi enemmän jälkeläisiä kuin JTO:ssa suositellaan. Yhdellä yksilöllä saisi elinikänään olla jälkeläisiä korkeintaan 5 % siitä määrästä, joka rotuun yhden sukupolven (noin neljä vuotta) aikana syntyy.

Luonneosion tarkoituksena on kertoa minkälaista aktiviteettia ja omistajakokemusta rotu käyttöominaisuuksiensa vuoksi tarvitsee. Luonneosio kertoo myös esiintyykö rodussa luonneongelmia.

Monet yhdistykset suosittelevat jalostuskoirien käyttämistä luonnetestissä, MH-luonnekuvauksessa tai Kennelliiton uudessa jalostustarkastuksessa, jonka toinen osa keskittyy koirien käyttäytymisen havainnoimiseen ja dokumentointiin.

Jokaiseen rotuun pätee, että arkoja tai vihaisia koiria ei saisi käyttää jalostukseen. Siksikin on tärkeää, että käyt katsomassa pentuja ja emää ennen pentujen luovutusikää. Näin voit tutustua emän käytökseen. Onko se sellainen koira, jonka haluaisit itsellesi?

Terveysosion tarkoituksena on listata rodun tarkkailua vaativat sairaudet, jotta niiden yleistyminen voidaan estää tai niitä voidaan rodussa vähentää. Rotujärjestöä kannustetaan listaamaan myös harvinaisempia rodussa esiintyneitä sairauksia, joten pitkää harvinaisten sairauksien listaa ei kannata pelästyä. Kennelliiton sivuilta löydät lisätietoa yleisimmistä perinnöllisistä sairauksista ja vioista.

Ulkomuoto-osion tarkoituksena on kiinnittää huomiota rodun oikeaan tyyppiin ja rakenteeseen sekä olemassa oleviin puutteisiin, jotka on huomioitava jalostuksessa. Osiossa kerrotaan myös rodussa mahdollisesti esiintyvistä, hyvinvointia vaarantavista anatomisista ääripiirteistä. Apuna käytetään ulkomuototuomareille tarkoitettua ohjeistusta liioiteltujen piirteiden huomioimiseen näyttelyissä. Ohjeistuksessa mainitaan muun muassa, että kaikkien koirien tulee pystyä hengittämään normaalisti, myös liikkuessaan. Jalostuskoiran rakenteessa ja ulkomuodossa ei saa olla ohjeistuksessa mainittuja, hyvinvointia alentavia vikoja (Kennelliiton jalostusstrategia).

Joidenkin rotujen ulkomuoto tosiaan on hyvin liioiteltu. Otan esimerkiksi äärimmäisen lyhytkalloisuuden ja -kuonoisuuden, joka vaarantaa hengitys-ja lämmönsäätelyjärjestelmän normaalin toiminnan ja aiheuttaa siksi eläimille vakavia terveysongelmia. Kennelliitolla, Suomen Englanninbulldoggiyhdistyksellä ja Helsingin yliopistolla on meneillään tutkimus kuntotestin kehittämisestä äärimmäisen lyhytkuonoisten rotujen tervehdyttämiseksi jalostuksen avulla. On tarkoitus, että kuntotesti otetaan ongelmaroduilla mukaan PEVISA-ohjelmaan pentujen rekisteröinnin ehdoksi. Koirien kuonot epäilemättä pitenevät tässä prosessissa, ja se pitää rodun harrastajien hyväksyä. Tähänkin asiaan voit pennunostajana vaikuttaa. 

JTO:n loppuosassa on osio nimeltään ”Suositukset jalostuskoirille ja -yhdistelmille”. Tässä osiossa rotujärjestö ottaa kantaa siihen, millaisia ominaisuuksia ja mitä terveystuloksia jalostuskoirilla pitäisi olla. Siellä mainitaan myös suositus jalostuskoirien enimmäisjälkeläismäärälle.

Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma (PEVISA)

Jalostuksen tavoiteohjelman sisältämät suositukset ovat nimensä mukaisesti suosituksia, eivätkä vaikuta pentujen rekisteröintiin. Suositusten lisäksi tällä hetkellä 124 rodulla on käytössä PEVISA-ohjelma, jossa jalostukseen käytettyjen koirien tulee olla tutkittuja tiettyjen perinnöllisten sairauksien ja vikojen varalta, jotta niiden pennut rekisteröidään.

Esimerkki PEVISA-ohjelmasta: rottweiler

· Luonnetesti tai MH-luonnekuvaus: jalostuskoiralla oltava jompikumpi käytynä; keskeytetty testi ei kelpaa.

· Lonkkatutkimus: jalostuskoiralla saa olla enintään lievä (C) lonkkanivelen kasvuhäiriö.

· Kyynärtutkimus: jalostuskoiralla saa olla enintään lievä (1) kyynärnivelen kasvuhäiriö.

· Silmätutkimus: tietyt sairaudet estävät koiran jälkeläisten rekisteröinnin jalostusrekisteriin. Silmätarkastus on uusittava vähintään kahden vuoden välein.

· Koiran tulee astutushetkellä olla vähintään kaksivuotias.

· Koiralle rekisteröidään enintään 60 jälkeläistä. Viimeinen, rajan ylittävä pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan.

Kaikki PEVISA-ohjelman koirakohtaiset tutkimus- ja testitulokset ovat julkista tietoa ja näkyvillä Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä. Järjestelmään kertyy vuosittain 60 000 - 80 000 uutta terveystutkimustulosta. Lisäksi järjestelmään kehitetään jatkuvasti uusia jalostuksen työkaluja ja tilastoja, kuten esimerkiksi jalostusindeksejä.

Voit tarkastaa jalostustietojärjestelmästä myös, onko kasvattaja allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen ja sitä kautta sitoutunut käyttämään jalostukseen terveitä ja hyväkuntoisia koiria sekä antamaan avoimesti tietoa koiriensa ominaisuuksista. Suomalaiset koirankasvattajat ovat maailmanlaajuisia edelläkävijöitä koirien terveystulosten julkistamisessa avoimesti kaikkien nähtäville.

Tulevaisuus

Ilman kaikkien tahojen yhteistyötä koirien hyvinvoinnin parantaminen ei onnistu.  Kennelliiton, kasvattajien, rotujärjestöjen, eläinlääkärien, tutkijoiden ja pennunostajien on kaikkien sitouduttava yhteisiin terveystalkoisiin. Tulevaisuudessa tarvitaan paljon myös valistustyötä, jotta tieto koirien tärkeiden ominaisuuksien perinnöllisyydestä ja jalostuksesta olisi yhä useamman saatavilla.

Tarvitaan myös mahdollisimman paljon tietoa yksittäisistä koirista. Koiranomistajana teet rodullesi parhaan palveluksen, kun ilmoitat koirasi mahdollisista sairauksista ja luonneongelmista rotujärjestön tai –yhdistyksen jalostustoimikunnalle sekä vastaat rodun terveys-, luonne- ja kuolinsyykyselyihin. Kennelliittokin kerää terveyskyselyllä tietoa rotujen terveydestä. Voit ilmoittaa Kennelliiton jalostustietojärjestelmään myös koirasi kuoleman ja kuolinsyyn.

Kennelliitto on hyväksynyt risteytysohjelmia rotuihin, joiden populaatiot tarvitsevat uusia geenejä. Tulevaisuudessa yhä useampaan rotuun tarvitaan kestävän kehityksen turvaamiseksi uutta perinnöllistä vaihtelua. Kansallisten kennelliittojen on tärkeää tunnistaa tämä tarve ja mahdollistaa kasvattajien innovatiiviset, rotua eteenpäin vievät toimet. Suomen Kennelliitto toimii tällä kansainvälisellä saralla muun muassa DogWellNetissä (www.dogwellnet.com), tuoden aktiivisesti esiin kasvattajien positiivisia kokemuksia roturisteytyksistä. Useissa muissa maissa vannotaan edelleen rotupuhtauden nimiin eikä osata nähdä roturisteytysten hyötyjä geneettisesti pienelle populaatiolle. Rotujen kotimaiden kasvava valveutuneisuus auttaa myös meitä täällä Suomessa.

Suomalaisena järjestönä Kennelliitolle tärkeimpiä rotuja ovat tietysti suomalaiset koirarodut, joista niiden kotimaana olemme vastuussa. Ulkomaisten rotujen populaatioista saattaa suurin osa olla ulkomailla ja vain pieni osuus Suomessa. Näiden rotujen kehittäminen on niiden alkuperämaan vastuulla. Tämä ei silti tarkoita, ettei meidän näissäkin roduissa tulisi varmistaa jokaisen syntyvän pentueen terveys ja hyvinvointi parhaan kykymme mukaan.

Toivon, että myös koirien rekisteröintikäytännöt muuttuvat tulevaisuudessa avoimemmiksi ja suvaitsevammiksi. Tämä auttaisi terveiden rotukoirien jalostusta. Tunnistusmerkitty monirotuinen tai rekisteröimätön koira voidaan jo nyt ilmoittaa Kennelliiton tunnistusmerkintä- ja omistajarekisteriin (FIX-rekisteri). Merkintä rekisterissä helpottaa omistajan tavoittamista koiran katoamistilanteessa. FIX-rekisteriin merkityn koiran kanssa voi myös osallistua joihinkin virallisiin kilpailuihin ja kokeisiin. Tulevaisuudessa näille koirille kannattaisi tallentaa myös polveutumistietoja ja terveystutkimustuloksia. Jo tehdyistä, mutta rekisteröimättömistä roturisteytyksistä saataisiin näin tietoa, jota voitaisiin hyödyntää, kun kyseisille roduille valitaan roturisteytykseen sopivaa vierasta rotua. Kun polveutuminen ja ominaisuudet olisivat tiedossa, voitaisiin hyviä, rodunomaisia risteytyskoiria jopa ottaa rodun kantakirjaan. Näin populaatiot olisivat avoimempia, ja pienen populaation aiheuttamia ongelmia voitaisiin paremmin välttää.